En tykkää

Emäntä ilmoitti, että jatkossa saattaapi olla tulossa enenevässä määrin vierailuja semmoisiin kyliin,         

missä kannattaisi kuulemma minun alkaa pitämään kylätossuja. HÄH !!!! Sanon minä.



Kaikkeen olen yrittänyt sopeutua: sadetakkiin, haukkupantaan yms, mutta että tämmönenkin vielä.

Emäntä ite laittoi silmin nähden innostuneena kokeeksi etutassujen sukat. Siinähän kokeilee. Haloo, minähän olen KOIRA.
Ja sitä paitsi, eikö se edes huomaa, että nämä ovat joulutossut eikä kylätossut.

En tykkää !

Iloinen Uljas Repe

Hei taas kaikki, pitkästä aikaa.


Olen taas päässyt auton kyytiin monesti ja siitähän minä erityisesti tykkään. Mielelläni lähtisin ihan minne vain, vaikka kuuhun, MUTTA kun tuo Emäntäni ei suostu edes semmoista uskomaan, että kukaan olisi muka kuussa käynyt, suuri vedätys kuulemma.

Aika mielikuvitukseton olio....tuo Emäntäni.

 Mitähän se tuo Emäntä nyt yrittää sanoa minulle ? Ahaa, että joku tulossa. Täytyypä mennä HETI putsaamaan tulijan korvat.

Tässä kuvassa olen ylpeä itseni, siis en ole kuka tahansa tossukka vaan Uljas Repe

Luulevat joskus lenkillä, jotkut isot koirat, että olisin joku Äitinpoika (pist ! vaikka vähän kotona sitä salaa olenkin), mutta kun oikein röyhistän itseni, niin miehekkäältä kyllä näytän ja kaikki vaaleat sutturat tervehtii minua.

Huomaa minut !

Repe perin juurin närkästyneenä

Aina noilla Isännällä ja Emännällä on joku vöyhötys meneillään.

Viimeisin villitys Emännällä on ollut nörätä siellä tuubin musiikkisivuilla. Istuu haltioituneen näköisenä kuulokkeet korvillaan.

Eikä huomaa minua !!!!!

Onneksi sain sen kiskottua ulos lenkille. Emäntää tarvitsee kävellyttää kaksi kertaa päivässä, niin se on tyytyväinen. Ei ala silloin käymään ylikierroksilla.  Kävi tuossa äskettäin juuri kuumana, kun katsoi telkkarista jonkun Jutan fitness-kuntoilua ja päivitteli kovaan ääneen, että tietäisi kyllä kuulemma maalta monta hommaa, jossa voisi ihan hyötytarkoituksessakin muovailla tädit muskeleitaan.

Aattelin, että NYT on paras viedä Emäntä katsomaan löytämiäni luonnonportaita, niin unohtaa moiset ohjelmat ja saa kiivetä rappuja edestakaisin, niin unohtaa tuohtumisensa ja muistaa antaa minulle sitten possunkorvan lenkin jälkeen.

Aamu-unilla

Ah, tätä ihanuutta.
Kun oikein olen tässä vieressä pitkin pituuttani, ei varmaan tuo Isäntä huomaa, kumpi tässä vieressä makoilee, minä vai Emäntä.

Ja kun Emäntä tulee vielä takaisin tuolta keittiöstä, niin olen varmuuden vuoksi samanlailla kuin Isäntäkin ja nostan nenän pystyyn ja kuorsaan samaan tahtiin Isännän kanssa. Niin eipä huomaa Emäntäkään, että minähän se tässä olen =) hyvälle haisevana. Tassutkin juuri putsasin perusteellisesti.