Emännän vastaanotto

"Olenko mä nyt tarpeeksi fiksusti ?" kysyy Repe Emännältä tämän saapuessa töistä kotiin.
Olen nyt muistanut hypätä rahin päälle ensin tervehtimään Emäntää ja katsonut ihailevasti sitä suoraan silmiin. Antanut sen leperrellä minulle "vasten kasvoja", vaikka yritän aina kyllä hienotunteisesti kääntää kuonoani hiukan sivummalle kun Emäntä hönkii päin kasvoja. Ilmeisesti ollut iltapäivän ilman ruokaa....päättelen pöllähtelyistä. Mutta sitkeästi koitan silti katsoa sitä lähietäisyydeltä suoraan silmiin. Seuraavaksi haen lelukopastani kummastakin päästä hapsutetun leikkiköyden pätkän ja hyppään sohvan päälle, käännän sohvatyynyt kukkapuoli päälle päin ja asetun kuuntelemaan hartaasti Emännän päivän kuulumiset.

Kun Emäntä on saanut kerrottua tuoreimmat juorut, niin on ruokailun aika. Kauppakassi saattaa monesti olla purkamatta vielä tuolin päällä. Koitan vielä nätisti olla haistelematta sitä, koska tiedän että jos maltan, niin Emäntä kaivaa sieltä minulle jotain hyvää sapuskaa.

Tykkäisin niin syödä ruokani olohuoneen kauneimman maton päällä, mutta Emäntä ei jostain syystä ymmärrä sitä, vaan komentaa minut syömään siinä metallisen tylsän ruokakupin päällä. Sillä kun ei ole mitään pöytätapoja. 

Eläinlääkärillä

Olenkin tässä nyt viime aikoina potenut ja pitänyt matalaa profiilia. Emäntä ei vaan meinannut ensin tajuta, miksi minua niin laiskottaa.
Vaikka kuinka pistin jarruja päälle lenkille lähteissä, niin se vaan kiskoi ja kiskoi, että "NYT MENNÄÄN, eikä meinata !"

Sitten se alkoi jo katsomaan hiukan pitempään minua, kun en jaksanutkaan hypätä sänkyyn sen viereen. Eihän se saanut tietenkään unta ilman minua, joten kävi nostamassa takatassuista niin jaksoin könytä sen viereen...tietenkin omalle puolelleni, en siis Isännän paikalle.

Sitten Emäntä alkoi kysellä, että "Mites se Repukan hymy on nykyään niin hyytynyt??"

No, minä katsoin sitä suoraan silmiin ja sanoin, että "Kuvittelepas nyt omalle kohdallesi, että takapään lihakset on ihan jumissa ja lonkkaa särkee ja selkää särkee ja....."

No, tajusi se sitten viedä minut lopulta eläinlääkäriin.

Sinne menen aina niin mielelläni. Siellä on PALJON kiinnostavia tuoksuja ja kokonainen hyllyrivillinen seinällä erilaisia koiranruokapusseja haisteltavana. Ja erityisesti tykkään siitä naisväestä, joka niin hellästi minua hoitaa ja paijaa.

Enkä yhtään laittanut pahakseni vaikka se täti minua vähän selästä puristelikin, kun otti sen jälkeen minut syliinsä ja kantoi minut röntgenkuvaan.
Kysyi minulta että tarvitseeko rauhoittavaa ? Vastasin, että "No ei ihmeessä, menee koko hupi hukkaan muuten !

Saamani lääkekassi

Kuvista selvisi, että minulla on selkärangan spondyloosia eli kulumaa ja samaa vikaa lonkkanivelessäkin.

Siihen se lääkäri määräsi lääkettä. Ja kivut alkoivat heti helpottaa, ja minua taas niin hymyilytti.Jopa jaksoin rymytä taas lastenkin kanssa. Sitä lääkettä Emäntä nyt yrittää minulle salaa syöttää, mutta se ei tiedä, että minähän haistan vaikka kirjanhyllyn päälle laitetut lastenlapaset.

Mutta tuota lääkekassia kyllä ihmettelen, että ymmärsiköhän se täti ollenkaan olevansa tekemisissä KOIRAN kanssa eikä minkään kisulin !!!

Kyllä nyt onkin uni maittanut Isännän kanssa lempituolissa, kun ei enää kolota.

Repe tahtoo RUOKAA !

"Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa !!" sanoin illalla Emännälle ja koitin oikein esimerkin avulla ilmentää Emännälle, että "Tässä on kuule nälkä  ". Ensin kolisuttelin ruokakuppiani keittiössä kaapin kylkeen, mutta Emäntä vaan istuu kylpytakki päällänsä ja tuijottaa jotain uutta sarjaa.
Mitä kovemmin kolisuttelin, sitä itsevarmemmin Emäntä sanoi, että "hän kuulemma katsoo ohjelman loppuun ennen kuin nousee". Lopulta otin peltikupin ja pelasin sillä jääkiekkoa oikein maalien teko tarkoituksessa, niin että kaapit vaan kolisi, niin kovaa, että ISÄNTÄ kyllä kurkisti saunan ovesta, että "MITÄ IHMETTÄ siellä oikein tapahtuu!" mutta edelleenkään Emäntä ei hievahtanutkaan. 

NO, tulihan sitä ruokaa sitten lopulta kun ohjelma loppui.

Yksi lempipuuhistani on röyhöttää lumessa ja hakea lumipalloja pitkin pihaa, JOS vaan joku niitä viitsisi heitellä. Isäntä aina silloin tällöin innostuu niitä heittelemään, mutta EMÄNTÄ, sitä nyt heti paleltaa kun vähänkin on pakkasen puolella. Siinä se sitten seistä toljotti kuistilla ja minun piti ihan rautalangasta vääntää sille, että "Heitä nyt hyvä ihminen se lumipallo sieltä, ettet ihan paikallesi jäädy"  Vähän jäin kyllä itsekseni miettimään, että lieneekö tuolla Emännällä joku auktoriteettiongelma, siis haluaa ihan itse määrätä tekemisistään ja tehdä sitten kun itse haluaa eikä ilmeisesti halua juuri silloin kun koira käskee?!

NO, lentihän niitä pallojakin sieltä lopulta

Minä sitten illalla aattelin ottaa Emännän suhteen käyttöön hiukan toisenlaisen taktiikan ja asetuin ihan Emännän eteen siihen nätisti ja katsoin sitä suoraan silmiin pää kallellaan, kun se katsoi TV:tä ja puhuin sille kauniisti, että "Se on kuule kaikilla hyvä mieli ja kiva olla, kun tekee silloin kun pyydetään eikä anna tilanteen johtaa siihen, että pitää jo käskeä vähän kovemmalla äänellä ja korottaa ääntään, ennen kuin tapahtuu"

Missä Repe luuraa ?

Mahtaako olla ison kiven juurella ?

Liekkö mättähällä ihmettelemässä pihlajanmarjoja ?





Vaiko puusavotassa ?

Siellähän se . . . . . . . . . .

tietenkin merkkaamassa omakseen mäntyä 

. . . . . . . . . .puun takana.

Bella Notte

Mustikkajahdissa

MISSÄ MUSTIKKA ?

Nyt silmä TARKKANA, ote ei saa herpaantua, ollaan nimittäin Isännän kanssa kahden mustikkajahdissa. Emännälle ei näitä mustikoita viedä, ne menee nyt parempiin suihin.

Kuola jo valuu suupielistä, niin herkullisia ne ovat. Maiskis vaan, niin nappaan ne kaikki suuhuni.

Mitä tomerammin teen tätä työtäni, sitä pidempään saan pidettyä Isännän seuranani. Harmi muuten, kun en kouluttautunut vainukoiraksi. Minulta kun ei jää yksikään risu kääntämättä, jos on kyse mustikoista tai vaikkapa pikkulasten jalanjäljistä.

Ja kaikki rakkaat aarteet piilotan erityisen tarkkaan ja pitkällä harkinnalla tontin salaisimpiin kätköihin ja pidän niitä silmällä pitkin päivää ettei vaan kukaan ryöstä niitä.

En vaan ymmärrä, miksi emäntä ei ole kanssani samaa mieltä ?!?

Kilpakosijoita

Juhannusaattona Emäntä sai päähänsä, että juuri NYT pitää saada uusi keinu verannalle.

Minä sain lähteä mukaan auton perään asiantuntijajäseneksi.

Istuttiin siinä auton perässä sitten Emännän kanssa vieri vieressä kuin viralliset valvojat konsanaan katsellen , että Isäntä varmaan pakkaa keinupaketin oikein peräkärryyn.

Annettiin myös ohjeita pyytämättäkin Isännälle, ettei vaan pääse paketti luiskahtamaan, kun joutui paketin ollessa niin pitkän, ottamaan toisen peräkärryn päätylevyn pois.

Hyvän keinun Isäntä minulle kokosi.
Katos ja kaikki. Katoksen alla on tosi kiva tunnelma. Isäntäväen kanssa kiva siinä on oleilla ja vartioida tonttia ja erityisesti tontin vieressä olevaa kävelytietä.

Emäntä vaan ei tahdo ymmärtää, miksi minun pitää olla niin tomerana siinä hommassa.

Ei se kuule auta, että menee tontin reunalle vikisemään, että "olisitteko ystävällinen ja pysyisitte kaukana reviiriltäni"

Vaan se on pistettävä kunnon rähinä päälle, se ei ole mitään vellihousujen hommaa.

Pitää olla auktoriteettia !!



          * * * * * * * * * * * *





Vaikka sopii sitä salaa olla  välillä vähän lällärikin.
Nautiskella muumi kainalossa kesäillan auringosta.

Olen kyllä ihan äimän käkenä,
kun naapurissa näkyy olevan kilpailija.

Mitenkähän tuohon nyt sitten suhtautuisi.

No, olkoot. Emäntä antoi oikein herkkuluun. En jouda aina kaikkia kilpailijoita vahtimaan.
Paras tuuletella tässä vähän ja nakertaa luuta ja tehdä uusia suunnitelmia.