tiistai 24. toukokuuta 2016

Koiranystävä

Minullapa kävi arvokas koiranystävä kylässä. Ja minä olin NIIN ONNELLINEN, kun vain koira voi olla. Annoin hänelle jopa suukon ja hymyilin niin, että suu oli sananmukaisesti korvissa asti.
Enkä edes pelännyt niitä keppihärpäkkeitä, joita lenkkeilijät jostain syystä pitää mukanaan ja heiluttelee puolelta toiselle uhkaavasti.

Näytin hänelle tonttini rajat ja pienen näytteen rajan valvonnasta. Vein myös näytille rakkaan muumini sekä "ukkelin". Ja nautin niin olostani ja hänen seurastaan.

Kyllä koira koiranystävän tuntee !

Ja nukkumaan menin NIIN tyytyväisenä ja uni tuli heti silmään.

 

Onneksi hän kävi eilen, kun Isäntäväki päätti tänään trimmata turkkiani. Eihän minusta ole enää jäljellä kuin hitunen sitä eilistä komeutta.

Kysynkin tässä Isännältä, että
"Oletko nyt tyytyväinen, kun noin ison kasan
veit komeuttani?
Että kumpi kasa tässä on kumpi, missä on oma identiteettini, kysyn minä"