keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kiva reissu

Minä potslojollani lelu suussa
Voi Että, tänään olin sitten ONNELLINEN, kun tapasin toisen parhaista poikakavereistani. Että minä olin sitten sulaa vahaa vaan. Minulla on muutama ihmiskaveri. Tietysti Isäntä ja Emäntä, sitten on suuresti arvostamani Seniorijohtaja ja hänen seniorivaimonsa sekä kaksi erityisen tärkeää poikakaveria, iältään ovat kyllä jo aika vanhoja: pitkälti yli 20-vuotiaita, minähän olen vasta 2.5 vuotta, mutta KUNNIOITAN niitä suuresti ja osaahan ne vielä leikkiä. Sitten on suuri rakkauteni, HÄN on sellainen vaalea neito, ja aina lenkillä luulen hänen kävelevän vastaan, jos vaan vaalea tukka jossain heilahtaa. 

Ja nyt olen haistellut semmoista ihanan hajuista pikkuneitiä varpaista. Luulen, että ihastun siihenkin kovasti, ainakin aion vartioida kovasti.

Tässä kuvassa istun arvokkaana ja koitan pysyä asialinjalla sekä kuuntella tarkkaan, mitä ihmiset puhuvat. Puhuvat vaan niin pahuksesti. Paras lähteä kuorsaamaan pöydän alle.




tiistai 11. marraskuuta 2014

Repe työnjohtajana


No, moi Te kaikki ystäväni. Älkää säikähtäkö, se olen minä, joka täällä kurkin. En mikään kummitus.

Kyllä oli kiva viikonloppuna peuhata lumihangessa. Vallankin kun ei olisi tarvinnut koko päivää Isäntää kutsua mukaan touhuun. Onneksi se kuitenkin aina välillä ymmärsi yskän ja tuli heittelemään lumipalloja, joita sitten haistellen pihasta etsin. Taisivat kylläkin tarttua kaikki pallot mahanaluseeni. Sieltä ne ainakin löysin sisälle tullessani.







Viikonloppuna sain myös kunnian olla Rekkamies. Olin ihan johtotehtävissä ja enimmäkseen toimin tarkkailijana, välillä vetelin hiukan unia matkan edetessä mallikkaasti apumiesteni polvella.

Hiukan haukuin, jos työväkeni häipyi silmistä.

Seuraavana ja vielä sitäkin seuraavana päivänä unet maittoi mahtavan hyville.