lauantai 6. lokakuuta 2018

Eläinlääkärillä

Olenkin tässä nyt viime aikoina potenut ja pitänyt matalaa profiilia. Emäntä ei vaan meinannut ensin tajuta, miksi minua niin laiskottaa.
Vaikka kuinka pistin jarruja päälle lenkille lähteissä, niin se vaan kiskoi ja kiskoi, että "NYT MENNÄÄN, eikä meinata !"

Sitten se alkoi jo katsomaan hiukan pitempään minua, kun en jaksanutkaan hypätä sänkyyn sen viereen. Eihän se saanut tietenkään unta ilman minua, joten kävi nostamassa takatassuista niin jaksoin könytä sen viereen...tietenkin omalle puolelleni, en siis Isännän paikalle.

Sitten Emäntä alkoi kysellä, että "Mites se Repukan hymy on nykyään niin hyytynyt??"

No, minä katsoin sitä suoraan silmiin ja sanoin, että "Kuvittelepas nyt omalle kohdallesi, että takapään lihakset on ihan jumissa ja lonkkaa särkee ja selkää särkee ja....."

No, tajusi se sitten viedä minut lopulta eläinlääkäriin.

Sinne menen aina niin mielelläni. Siellä on PALJON kiinnostavia tuoksuja ja kokonainen hyllyrivillinen seinällä erilaisia koiranruokapusseja haisteltavana. Ja erityisesti tykkään siitä naisväestä, joka niin hellästi minua hoitaa ja paijaa.

Enkä yhtään laittanut pahakseni vaikka se täti minua vähän selästä puristelikin, kun otti sen jälkeen minut syliinsä ja kantoi minut röntgenkuvaan.
Kysyi minulta että tarvitseeko rauhoittavaa ? Vastasin, että "No ei ihmeessä, menee koko hupi hukkaan muuten !



Saamani lääkekassi

Kuvista selvisi, että minulla on selkärangan spondyloosia eli kulumaa ja samaa vikaa lonkkanivelessäkin.

Siihen se lääkäri määräsi lääkettä. Ja kivut alkoivat heti helpottaa, ja minua taas niin hymyilytti.Jopa jaksoin rymytä taas lastenkin kanssa. Sitä lääkettä Emäntä nyt yrittää minulle salaa syöttää, mutta se ei tiedä, että minähän haistan vaikka kirjanhyllyn päälle laitetut lastenlapaset.

Mutta tuota lääkekassia kyllä ihmettelen, että ymmärsiköhän se täti ollenkaan olevansa tekemisissä KOIRAN kanssa eikä minkään kisulin !!!






Kyllä nyt onkin uni maittanut Isännän kanssa lempituolissa, kun ei enää kolota.