"Olenko mä nyt tarpeeksi fiksusti ?" kysyy Repe Emännältä tämän saapuessa töistä kotiin.
Olen nyt muistanut hypätä rahin päälle ensin tervehtimään Emäntää ja katsonut ihailevasti sitä suoraan silmiin. Antanut sen leperrellä minulle "vasten kasvoja", vaikka yritän aina kyllä hienotunteisesti kääntää kuonoani hiukan sivummalle kun Emäntä hönkii päin kasvoja. Ilmeisesti ollut iltapäivän ilman ruokaa....päättelen pöllähtelyistä. Mutta sitkeästi koitan silti katsoa sitä lähietäisyydeltä suoraan silmiin. Seuraavaksi haen lelukopastani kummastakin päästä hapsutetun leikkiköyden pätkän ja hyppään sohvan päälle, käännän sohvatyynyt kukkapuoli päälle päin ja asetun kuuntelemaan hartaasti Emännän päivän kuulumiset.
Kun Emäntä on saanut kerrottua tuoreimmat juorut, niin on ruokailun aika. Kauppakassi saattaa monesti olla purkamatta vielä tuolin päällä. Koitan vielä nätisti olla haistelematta sitä, koska tiedän että jos maltan, niin Emäntä kaivaa sieltä minulle jotain hyvää sapuskaa.
Tykkäisin niin syödä ruokani olohuoneen kauneimman maton päällä, mutta Emäntä ei jostain syystä ymmärrä sitä, vaan komentaa minut syömään siinä metallisen tylsän ruokakupin päällä. Sillä kun ei ole mitään pöytätapoja.