Repen siivouspäivä

Emännällä oli tänään siivouspäivä. Meillä on sen kanssa hiukan eriäviä näkemyksiä, miltä huushollin kuuluisi näyttää. Se oikoo mattoja ja minä sitä mukaan koitan näyttää sille, miten ne oikein kuuluu olla eli ruttaan ne sievästi ja hauskasti kasalle.

Kaikkein parasta on, kun matto on oikein kunnolla rutussa, niin sen päällä on silloin hyvä oleskella. En oikein tiedä, tekeekö Emäntä minulle kiusaa, kun ei usko millään, vaikka kuinka röyhistelen maton päällä ja katson sitä merkitsevästi silmiin.

Juuri kun sain keittiön maton oikein nätisti rullalle ja aattelin, että nyt on emäntäkin iloinen, kun jäi kädet lanteilla mattoa ihailemaan, se ottikin koko maton, puisteli ja vei pois kuulemma jonnekin talteen.

Pistää tässä ihan ilmeen totiseksi ja mietteliääksi.

Seuraavaksi aattelin auttaa sitä pyykinpesussa.
Yritin vetää sieltä pyykkikorin rei'istä sukkia innolla,mutta nekin se nappasi aina suustani, juuri kun sain ne vielä niin iloisesti venymään vedettäessä ja olisin juuri päässyt sukka suussa juoksemaan pitkin huushollia.

No, ei auteta sitten, sillä kun ei ole mitään HUUMORINTAJUA eikä leikkimieltä siivouspäivänä.

Makupaloja

Haisee, haisee.......sillon on !!

Emäntä on taas ottanut makkarat ja juustot esiin. Yrittää mukamas salaa minulta niitä ottaa sinne leipälaatikon kätköihin, mutta se ei tiedä, että olen ollut entisessä elämässä vainukoira.
Ja kaiken lisäksi minulla on vakaa visio siitä, että minua on varmaan entisessä elämässä siellä englannissa heitelty makkaran ja juuston siivuilla. Minulla on nimittäin ihan pakottava tarve astua muutama askel taaksepäin, kun emäntä alkaa roikottaa leikkeitä nenäni edessä, vaikka Emäntä kyllä antaa hyvin nätisti ja tyylikkäästi makupalat minulle. Tai sitten minun nenänpäälleni on laitettu jotain makupaloja. En missään nimessä halua liata naamaani eikä ole yhtään kivaa, jos korvani on ruokakupissa syödessäni. Kauhea putsaaminen niissä sitten syönnin jälkeen. Yritän ravistella ja hinkata niitä syönnin jälkeen keittiön mattoon, jonka Emäntä on onneksi asettanut siihen lattialle noin niinkuin ruokaliinaksi. .

Emäntä onneksi on ostanut ainakin yhden spanielinkupin, josta voin syödä niin, ettei korvat roiku ruuan seassa. Saisi kyllä ostaa toisenkin

Repe pienenä

Emäntä innostui ihailemaan vauva-ajan kuviani.

Tässä olen noin kahden kuukauden tomerassa iässä.

Hyvin päättäväinen ja innokas pikku cavalierin pentu.

Perjantai-kala

Oi joi, tänään on taas perjantai ja perjantaikala-päivä. Emäntä se käy aina perjantaisin jossain kalassa ja tuo semmoisen savulta haisevan paketin, jota se ei pysty minulta piilottamaan. Hajun perusteella  löydän sen vaikka mihin se sen piilottaisi.

Mutta iltaan pitää oottaa, ennenkuin pääsee siitä herkuttelemaan. Sitä ennen on odoteltava Isäntä kotiin ja ulkoilutettava emäntä.


Siinä sitä onkin sitten ylämäkeen kiskomista.

Mäen päällä onneksi meidät palkitsee kultainen vaahtera

 

Vielä ennen kuin pääsen sitä himoitsemaani kalaa maistamaan, niin pitää isäntäväen kanssa katsoa "Vain elämää"-ohjelma. Ja tällä kertaa jaksoin minäkin katsoa koko ohjelman, oli musiikki oikein korvaan käypää. Yhden kappaleen kohdalla meinasi isäntäväki joutua maksamaan 300 euroa/nuppi itkusakkoa, sen verran liikuttuneen näköisinä kuuntelivat. No, kyllä minäkin aattelin, että kyllä se Antti-poika laulaa osaa.



Ainut mikä hiukan nostatti karvojani, oli se välissä pyörivä kissamainos. Hitsi, kun taas meinaavat meidän olkkariin sieltä hypätä.


Sitten vielä oli Isännän ulkoilutus Uutisten jälkeen. Siellä tiirattiin pienet ja isot Otavat.                           KOSKA SITÄ KALAA SAA !!!!!!!!!!
No, sitten lopulta Emäntä iski kalan pöytään mutta sanoi minulle, että "Odota, kyllä saat, jakka Isäntä on ensin syönyt" Se kun on minua nyt yrittänyt kouluttaa odottamaan, kun mukamas liian usein kerjään siltä kahvileipää. Sen oma vika, mitäs syö olohuoneen tuolissa, missä minullakin on paikka kädensijalla, Haistele siinä sitten nenän vieressä herkkupaloja.
Ja sitten se LOPULTA tapahtui, nousi Isäntä pöydästä ja minä pääsin apajille, OI JOI !!!!!!!!!!

Tuulenviemät

Tuossa se taas istuu lempituolissaan, eikä ymmärrä, vaikka ei paljon ilmeisemmin voisi esittää, että "lähdetään nyt Hyvä Ihminen Hyvän sään aikana liikkeelle", ettei tarvi sitten myrskyn silmään joutua.

Olen hyörinyt ja pyörinyt muumini kanssa ympärillä ja kuonollanikin nostanut sen jalkoja. Mutta Ei se näytä ymmärtävän. Taidan käyttää viimeisen kortin ja rullata keittön maton rullalle. Sen opin eilen illalla. Ennen ryttäsin, nyt rullaan.

Tyyntä myrskyn edellä, vaikkakin pilvet jo kulkee tuhatta ja sataa

Viime tipassa sain Emännän liikkeelle ja hätäinen lenkkihän siitä sitten tuli. Korvat putkella puolijuoksua mentiin ja metsäretkelle ei uskaltanut mennä ollenkaan.

Erikoisia nuo ihmiset, tuossa tuulessa yksi ajaa nurmikkoa ja yksi ... H A R A V O I   !!!

No, ei siinä ainakaan joudu kasoja kiikuttamaan pois, ne lähtee ihan itsestään.

Tällä kertaa pikalenkin jälkeen  kelpaa taas painaa pää rakas muumi tyynynäni tukka tuuleentuneena ja turkki tupeerattuna Emännän kaupasta tuoman liha-aterian (jota Isäntä aina kadehtii) jälkeen.

Ja kuorsata onnellisena, niin että talo tärisee.

Jaksaa sitten toivottaa Isännän seuraavaksi tervetulleeksi.