Pesupäivä

Mahan tuuletus on ERITTÄIN TÄRKEÄTÄ hikilenkin jälkeen.
Tässä minä nyt tuulettelen ennen saunaan menoa. Emäntä kehui minun kuulemma haisevan niin ihanasti pölypussin ja käytettyjen sukkien yhdistelmälle, että on kuulemma aika mennä hiukkasen pesulle ja pitkäksi päässeet tassukarvatkin pitäisi kuulemma siistiä. Pikkusenhan ne vaan repsottaa näin kuralenkin jälkeen.





Ei kyllä naurata tuo Emännän aikomus yhtään. Palkaksi saan kuulemma kuitenkin ylimääräisen Dentastixin, joka saa minut kyllä hiukan harkitsemaan asiaa......jos vaikka suostuisinkin. Voi noita naisten hömpötyksiä. Minä kun olen niin kerännyt pitkään ja antaumuksella jo näitä miehekkäitä tuoksuja. Eikä se osaa edes arvostaa niitä.

Mutta on se vaan aika ihanaa päästä lopulta puunattuna ja tassukarvat leikattuna tänne Isännän kirjoituspöydän alle koisimaan. Mikä sen ihanampaa ja nähdä unta Viivistä, siitä serkkupäivien Isosta Vaaleesta, joka täytti hiljattain 10 vuotta. Oli kuulemma saanut oikein oman kakunkin.

Repe - Tunteiden tulkki

Kyllä on yhtä tunteiden vuoristorataa tämä minun elämäni. Vallankin tuon emännän suhteen, kun sillä nuo tunteet menee laidasta laitaan mutta Isäntä taas yleensä on hyvinkin tasainen. Sen takia huolestun ihan hirveästi silloin kun Isäntä katselee esim. Hauskoja kotivideoita, kun se saa sen kuuluisan naurukohtauksensa, niin minun on ihan PAKKO hypätä sen mahan päälle ja yrittää hillitä moista kohtausta.

Päivät pitkät minulla kuluu haistellen milloin mitäkin. Nenä nuuskuttaa koko ajan ja erityisesti tykkään tarkkailla isäntäväen ilmeitä ja tunteita. Emännässä on kauhea vahtiminen, kun se ei pysy kauaa paikallaan. Aina se on menossa huoneesta toiseen ja puhuukin minulle koko ajan ja saan aina vaan yrittää ymmärtää sitä. Vaikkakin kyllä minä taidan ymmärtää sitä melkein paremmin. Sillä on todella hidas sytytys, kun vasta tässä muutama viikko sitten se sanoi Isännälle, että "Aatella, tuo Repe käy aina kiittämässä ruuan jälkeen, se nuolaisee joka kerta syötyään kaksi kertaa säären, että "Kiitos" . Ajatella, ei mennyt kuin 3 vuotta, kun se sen tajusi. Nyt se sentään sanoo minulle kiitettyäni, että "Ole hyvä"
Ja kyllä minä haistan senkin ennen kuin Emäntä itse edes tajuaa, jos sillä on joku paikka kipeä. Silloin minä menen sen viereen ja painan pääni (ja Emännän mielestä ihanat pehmoiset karvakorvani) sen pään viereen ja parannan sen.