 |
| Minä potslojollani lelu suussa |
Voi Että, tänään olin sitten ONNELLINEN, kun tapasin toisen parhaista poikakavereistani. Että minä olin sitten sulaa vahaa vaan. Minulla on muutama ihmiskaveri. Tietysti Isäntä ja Emäntä, sitten on suuresti arvostamani Seniorijohtaja ja hänen seniorivaimonsa sekä kaksi erityisen tärkeää poikakaveria, iältään ovat kyllä jo aika vanhoja: pitkälti yli 20-vuotiaita, minähän olen vasta 2.5 vuotta, mutta KUNNIOITAN niitä suuresti ja osaahan ne vielä leikkiä. Sitten on suuri rakkauteni, HÄN on sellainen vaalea neito, ja aina lenkillä luulen hänen kävelevän vastaan, jos vaan vaalea tukka jossain heilahtaa.
Ja nyt olen haistellut semmoista ihanan hajuista pikkuneitiä varpaista. Luulen, että ihastun siihenkin kovasti, ainakin aion vartioida kovasti.
Tässä kuvassa istun arvokkaana ja koitan pysyä asialinjalla sekä kuuntella tarkkaan, mitä ihmiset puhuvat. Puhuvat vaan niin pahuksesti. Paras lähteä kuorsaamaan pöydän alle.
