Kohtaaminen

Repe, ylhäisten sukua

Emäntä tuli taas sieltä jostain, missä se käy aina päivisin.

Sitten meillä on sen kanssa semmoinen päivittäinen rituaali, että se istuu nahkatuoliinsa ja minä hyppään rahin päälle katsomaan sitä "suoraan" silmiin ja kuuntelemaan luottamuksellisesti päivän kuumimmat juorut ja minähän vaikenen kuin muuri. Ja sitten se aina kehuu, kuinka ylväs ja hieno koira minä olen ja sanoo lempeällä, ihanalla äänellä, kuinka ihanalle pölynimurin pussille minä kuulemma haisen.


Mahtaa olla aika hyvä tuoksu se,  kun sitä niin aina muistaa hokea. Sitten saan luuni samalla kun katsotaan yhdessä sen kanssa uutiset.  Ja, ai kun meillä on kiva hetki.