Päivät pitkät minulla kuluu haistellen milloin mitäkin. Nenä nuuskuttaa koko ajan ja erityisesti tykkään tarkkailla isäntäväen ilmeitä ja tunteita. Emännässä on kauhea vahtiminen, kun se ei pysy kauaa paikallaan. Aina se on menossa huoneesta toiseen ja puhuukin minulle koko ajan ja saan aina vaan yrittää ymmärtää sitä. Vaikkakin kyllä minä taidan ymmärtää sitä melkein paremmin. Sillä on todella hidas sytytys, kun vasta tässä muutama viikko sitten se sanoi Isännälle, että "Aatella, tuo Repe käy aina kiittämässä ruuan jälkeen, se nuolaisee joka kerta syötyään kaksi kertaa säären, että "Kiitos" . Ajatella, ei mennyt kuin 3 vuotta, kun se sen tajusi. Nyt se sentään sanoo minulle kiitettyäni, että "Ole hyvä"
Ja kyllä minä haistan senkin ennen kuin Emäntä itse edes tajuaa, jos sillä on joku paikka kipeä. Silloin minä menen sen viereen ja painan pääni (ja Emännän mielestä ihanat pehmoiset karvakorvani) sen pään viereen ja parannan sen.
