Koiranystävä

Minullapa kävi arvokas koiranystävä kylässä. Ja minä olin NIIN ONNELLINEN, kun vain koira voi olla. Annoin hänelle jopa suukon ja hymyilin niin, että suu oli sananmukaisesti korvissa asti.

Enkä edes pelännyt niitä keppihärpäkkeitä, joita lenkkeilijät jostain syystä pitää mukanaan ja heiluttelee puolelta toiselle uhkaavasti.

Näytin hänelle tonttini rajat ja pienen näytteen rajan valvonnasta. Vein myös näytille rakkaan muumini sekä "ukkelin". Ja nautin niin olostani ja hänen seurastaan.

Kyllä koira koiranystävän tuntee !

Ja nukkumaan menin NIIN tyytyväisenä ja uni tuli heti silmään.

 

Onneksi hän kävi eilen, kun Isäntäväki päätti tänään trimmata turkkiani. Eihän minusta ole enää jäljellä kuin hitunen sitä eilistä komeutta.

Kysynkin tässä Isännältä, että
"Oletko nyt tyytyväinen, kun noin ison kasan
veit komeuttani?
Että kumpi kasa tässä on kumpi, missä on oma identiteettini, kysyn minä"

Tiukka pomo ranchilla

Kyllä nyt lähtee homma käyntiin, kun on saatu työnjohdolliset asiat kuntoon täällä mökkitontilla, kuten esimerkiksi minun juoksuvaijeri, jonka älysivät minulle hommata.

Pääsen nyt paljon joutusammin paikan päälle ratkaisemaan ongelmat, kun ei tartte sotkeetua omiin jalkoihinsa taikka aina ole naru kiertyneenä puihin ja puskiin. Sekä voin valvoa työntekijöitä ihan itsenäisesti  laajemmalla säteellä. Onkin ollut tähän saakka työmaan tehtävien organisointi hiukan hajallaan.

Hiukan huolestuttaa kyllä tuon Isännän puukon käyttö. Lieneekö edes puukko oikein päin sen kädessä.

Nyt kyllä kelpaa hymyillä ja leveästi, kun on saatu työväki koolle ja on kahveet taukotuvassa porisemassa. Vanhempi päällysmies on tuossa lämmittänyt taukotuvan sopivan lämpöiseksi niin minä tarkenen ottaa ruokaperäiset pöydän alla sillä aikaa, kun työväki ylittää lakisääteistä kahvitaukoaan. VUH ! 

Repe poseeraa

Jaa että poseerausta: No, ota nyt kuva sitten, niin lopetan tämän apinan rettuutuksen hetkeksi, vaikka olikin juuri kivat leikit menossa.

Nyt asetin rakkaan muuminikin tuohon makoilemaan

Nyt kuulemma pitäisi olla kohtalokas, ota nyt pian tai silmät kuivuu

Sitten sivuprofiilikuva, onko tämä vasen poski parempi

Ja HAH HAH, lopuksi saan onneksi nauraa.....

Repe laumanvartija

MITÄ se oikein sanoo ?

Nyt täytyykin olla hiljaa, kun Isäntä puhuu.

Aina ei kyllä ota selvää, (vaikka kuinka yritän terästää ymmärrystäni), että mitä se milloinkin noilla äännähdyksillään tarkoittaa.

Yskii ja pärskii. Ja hekottaa, pitäisikön hypätä sen mahan päälle sitä auttamaan vai mikä nyt on hätänä. Ai jaa, sehän nauraa !!!!

Tässä me miehet ollaan nuotion vieressä

Kyllä siitä Isännästä kannattaa kyllä huolta pitää,

ollaan me sen kanssa sen verran hyviä kavereita.

Tiedän aina olevani varmassa turvassa, vallankin kun pääsen Isännän kainaloon. Silloin voin ottaa niin syvät unet kuin vain koira voi eikä semmoista pelkkää koiranunta, (niin kuin sitä kutsutaan).

Emännän kanssa kahden ollessa joudun vetelemään kevyttä koiranunta, kun silloinhan minä olen päävalvontavastuussa. Ja se on rankkaa hommaa...se.  Melkeinpä helpompaa on vartioida kokonaista laumaa kuin Emäntää, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan vaan vaihtaa aina huonetta kun pääsen mukavasti pitkälleni.

Kohtaaminen

Repe, ylhäisten sukua

Emäntä tuli taas sieltä jostain, missä se käy aina päivisin.

Sitten meillä on sen kanssa semmoinen päivittäinen rituaali, että se istuu nahkatuoliinsa ja minä hyppään rahin päälle katsomaan sitä "suoraan" silmiin ja kuuntelemaan luottamuksellisesti päivän kuumimmat juorut ja minähän vaikenen kuin muuri. Ja sitten se aina kehuu, kuinka ylväs ja hieno koira minä olen ja sanoo lempeällä, ihanalla äänellä, kuinka ihanalle pölynimurin pussille minä kuulemma haisen.


Mahtaa olla aika hyvä tuoksu se,  kun sitä niin aina muistaa hokea. Sitten saan luuni samalla kun katsotaan yhdessä sen kanssa uutiset.  Ja, ai kun meillä on kiva hetki.

Repe "Päivänsäde"

Emännälle iski taas joku ihmeellinen tarve kulkea perässäni kameransa kanssa ja anelemalla aneli, että voisinko mitenkään poseerata sille, kun haluaisi kuulemma juuri nyt muutaman poseerauskuvan.
No, olkoon menneeksi, jos kuvauksen jälkeen sitten lupaa lähteä oikein kunnon hajulenkille, eikä kisko koko ajan eteenpäin juuri kun saa oikein kunnon hajut nenäänsä lumipenkasta ja pääsee analyysin alkuun. Emäntä kun tuppaa unohtamaan, että kenen asialla siellä lenkillä ollaan, Hänen vai Minun !?!??!!

No niin, MUTTA kun minua ei nyt yhtään naurata eikä hymyilytä. Päin vastoin, suu meinaa mennä napilleen ärtymyksestä, kun pitää tässä nyt poseerata

.

Pitääkö minun tulla katsastamaan sen kameran asetukset, kun on noin hidasta

Käskystä hyppäsin nyt sitten rahin päälle ja otin yhden tyylikkäimmistä poseerausilmeistäni. Mutta miten ihmeessä tuo Isäntä onnistuu nuo räpylänsä aina asettamaan minun kuvieni rekvisiitaksi.

Uskollinen Ystävä

                               >>>         Uskollinen Ystävä