Olen hyörinyt ja pyörinyt muumini kanssa ympärillä ja kuonollanikin nostanut sen jalkoja. Mutta Ei se näytä ymmärtävän. Taidan käyttää viimeisen kortin ja rullata keittön maton rullalle. Sen opin eilen illalla. Ennen ryttäsin, nyt rullaan.
Tyyntä myrskyn edellä, vaikkakin pilvet jo kulkee tuhatta ja sataa |
Erikoisia nuo ihmiset, tuossa tuulessa yksi ajaa nurmikkoa ja yksi ... H A R A V O I !!!
No, ei siinä ainakaan joudu kasoja kiikuttamaan pois, ne lähtee ihan itsestään.
Tällä kertaa pikalenkin jälkeen kelpaa taas painaa pää rakas muumi tyynynäni tukka tuuleentuneena ja turkki tupeerattuna Emännän kaupasta tuoman liha-aterian (jota Isäntä aina kadehtii) jälkeen.
Ja kuorsata onnellisena, niin että talo tärisee.
Jaksaa sitten toivottaa Isännän seuraavaksi tervetulleeksi.