Koiran Uusi Vuosi

Ei Helkkari, ei kai ne ala taas paukuttelemaan. Enhän minä hirvene sitten mennä edes ulos tarpeilleni. Alleenko tässä täytyy laskea vai potulle istua.  Huolestuttamaan tässä ihan alkaa, ulkoa on alkanut kuulua jo uumoilevia rapsahduksia siihen malliin, että jotain suurempaa on tulossa. En tykkää !!!! 

Täytyy vissiin hakeutua Isännän tuoliin sen turvalliseen kainaloon ja keskittyä saunan jälkeen sitten illan ohjelmistoon ja kuunnella musiikkia niin suurellaan, ettei kuulu moinen meteli ulkoa. Tai sitten pyytää Isännältä korvakuulokkeet lainaksi.


Huomenna sitten saa taas ihmetellä kitkerän hajuisia roskia tontillani. Makukin niissä on melko ruutista.
Minä ainakin piilotan aina luuni pihalle tai syön (jos ei Emäntä kerkiä väliin) kaikki roskani.

Melkosia sottapyttyjä nuo ihmiset.
En tykkää !!!!

Karvakorvien konsertti

Kerrankin Isäntä pisti tarpeeksi laadukasta musiikkia tulemaan Tuubista TV:n kautta, niin minunkin absoluuttinen sävelkorvani sen huudatuksen kestää ja voin kyllä suositella lämpimästi sitä muillekin koirakavereilleni.

Oli se niin kaunista korvaan, että vallankin rumpalisoolon kohdalla piti oikein nostaa pää korkealle, että kuulee kunnolla bassorummunkin ja näkee paremmin myös rumpalin.
>>> Repenkin korvaan sopivaa musiikkia 

Repe vartiossa

"Hyvää Itsenäisyyspäivää vaan kaikille kavereille"

toivottaa Repe Kavaljeeri.

Minäkin tässä Isännän kanssa jo olen asemissa ja odottelen, milloin se Paraati alkaa, kuulemma tulee Jyväskylästä lähetys. Otankin oikein ylvään asennon. Pitääkin tästä saada Emäntä lenkille, että jaksaa tämän päivän lähetykset niitten kanssa. Minä kun se kuitenkin joudun olemaan se tämän perheen turvamies. Kauhea homma tänä päivänä. Kun koko pitkän päivän näkyy tuolta nurkassa olevasta laatikosta (TV:ksi sitä kutsuvat) jos jonkinlaista uhkaa kulkemassa tontillani. Kuulemma Tuntematon Sotilaskin tulee heilumaan sinne. Ja Illalla vielä kuulemma pitää arvioida kansakuntamme naisten asut. Siinä sitten minun tontillani seisovat rivissä tönöttämässä. Eihän tässä kerkiä päiväunia ottamaan ollenkaan.  Oijoijoi....

Rento-Reiska

Emäntä tuli kotiin ja toi kerrankin hiukan isomman luun tullessaan, missä lie käynyt metsällä.

Moista luuta kehtaan minäkin jo ylpeänä kanniskella jopa tuossa omalla pihalla ja on mukavampi sitä kypsytelläkin shaalin alla piilossa. Kun sitä pari tuntia siellä muhituttaa, niin siihen tulee jotenkin parempi maku.


Emäntä on käynyt hajamielisemmäksi. Yleensä se antaa minulle aina iltaisin ennen nukkumaan menoa vielä semmoiset ilta-napostelu-nappulat muovilautaselle. Mutta nyt on pitänyt parina iltana sitä ihan varta vasetin muistuttaa. Ei ole auttanut muu, kuin ottaa tyhjä lautanen suuhun ja viedä se ihan sen nenän eteen, läiskäyttää nenän eteen siihen rahin päälle, jos se istuu unisena siinä tuolissaan. Eilen kyllä jouduin viemään sen lautasen sen perässä, kun se meni hammaspesulle ja tuijotin se lautanen suussa sitä NIIN PITKÄÄN ja tiukasti, että varmaan tajuaa, mistä on kyse. No, tajusihan se lopulta. Ei tässä sentään ole tarvinnut puhumaan opetella...VIELÄ.

Rento-Reiska

Äsken tehtiin iltalenkki pikku pakkasessa. Hajut oli hyvät tienposkissa ja Emäntä pysähteli vähän väliä ihailemaan tähtiä. Se taitaa olla jotenkin "valaistunut" tms... kun vähän väliä pitää jotain kaunista ihmetellä ja pysähdellä. OUTO, jos minulta kysytään.


Mutta se se vasta on mahtavaa, kun saa hypätä lenkin jälkeen Isännän kanssa yhdessä rentoutumaan sen TV-tuoliin. Siinä sitä on maailman murheet kaukana ja olo on niin rento, että tassutkin venyy ainakin metrin mittaisiksi, ihan lattialle asti.

Pesupäivä

Mahan tuuletus on ERITTÄIN TÄRKEÄTÄ hikilenkin jälkeen.
Tässä minä nyt tuulettelen ennen saunaan menoa. Emäntä kehui minun kuulemma haisevan niin ihanasti pölypussin ja käytettyjen sukkien yhdistelmälle, että on kuulemma aika mennä hiukkasen pesulle ja pitkäksi päässeet tassukarvatkin pitäisi kuulemma siistiä. Pikkusenhan ne vaan repsottaa näin kuralenkin jälkeen.





Ei kyllä naurata tuo Emännän aikomus yhtään. Palkaksi saan kuulemma kuitenkin ylimääräisen Dentastixin, joka saa minut kyllä hiukan harkitsemaan asiaa......jos vaikka suostuisinkin. Voi noita naisten hömpötyksiä. Minä kun olen niin kerännyt pitkään ja antaumuksella jo näitä miehekkäitä tuoksuja. Eikä se osaa edes arvostaa niitä.

Mutta on se vaan aika ihanaa päästä lopulta puunattuna ja tassukarvat leikattuna tänne Isännän kirjoituspöydän alle koisimaan. Mikä sen ihanampaa ja nähdä unta Viivistä, siitä serkkupäivien Isosta Vaaleesta, joka täytti hiljattain 10 vuotta. Oli kuulemma saanut oikein oman kakunkin.

Repe - Tunteiden tulkki

Kyllä on yhtä tunteiden vuoristorataa tämä minun elämäni. Vallankin tuon emännän suhteen, kun sillä nuo tunteet menee laidasta laitaan mutta Isäntä taas yleensä on hyvinkin tasainen. Sen takia huolestun ihan hirveästi silloin kun Isäntä katselee esim. Hauskoja kotivideoita, kun se saa sen kuuluisan naurukohtauksensa, niin minun on ihan PAKKO hypätä sen mahan päälle ja yrittää hillitä moista kohtausta.

Päivät pitkät minulla kuluu haistellen milloin mitäkin. Nenä nuuskuttaa koko ajan ja erityisesti tykkään tarkkailla isäntäväen ilmeitä ja tunteita. Emännässä on kauhea vahtiminen, kun se ei pysy kauaa paikallaan. Aina se on menossa huoneesta toiseen ja puhuukin minulle koko ajan ja saan aina vaan yrittää ymmärtää sitä. Vaikkakin kyllä minä taidan ymmärtää sitä melkein paremmin. Sillä on todella hidas sytytys, kun vasta tässä muutama viikko sitten se sanoi Isännälle, että "Aatella, tuo Repe käy aina kiittämässä ruuan jälkeen, se nuolaisee joka kerta syötyään kaksi kertaa säären, että "Kiitos" . Ajatella, ei mennyt kuin 3 vuotta, kun se sen tajusi. Nyt se sentään sanoo minulle kiitettyäni, että "Ole hyvä"
Ja kyllä minä haistan senkin ennen kuin Emäntä itse edes tajuaa, jos sillä on joku paikka kipeä. Silloin minä menen sen viereen ja painan pääni (ja Emännän mielestä ihanat pehmoiset karvakorvani) sen pään viereen ja parannan sen.