Olenkin tässä ollut viime aikoina saikulla. Yhtenä päivänä huomasin herätessäni, että mulle oli laitettu semmoinen iso muovilieriö päähän ja sitä minä sitten sen 10 päivää koitin kestää ja kestinkin. Hankalaa vaan oli elämä, kun ei voinut oikein mitään paikkaa rapsuttaa, eikä oikein syödäkkään ja joka paikkaan jäin sen tötterön kanssa jumiin. Kummallisia päähänpistoja noilla ihmisillä, mutta urhoollisesti tosiaan pidin sitä niitten mieliksi.
 |
| Toipilas, jolla ollut kanyylikin tassussa |
Ja voi sitä ilon päivää, kun ne sen pois ottivat ja näin taas etutassuni. Ai ETTÄ, kun ne näytti näteiltä, enpä ollut ennen huomannut, että ne noin komeat ovatkaan.
Niitä sitten ainakin ensimmäiset puoli tuntia katselin ja ihailin ja nuoleskelin.Seuraavaksi kävin puskemalla merkkaamassa emännän jalat. Ja olihan se elämä jälleen taas elämisen arvoista, ja jostain kumman syystä tunsin olevani jotenkin rauhallisempi.
Olenkos maininnut, että tykkään erityisesti lähtemisen meiningistä, ei väliä mihin lähdetään kunhan lähdetään ja mielellään autolla. Nyt kylmien tultua sain sellaisen villatakin, jossa on teddyvuori ja siitä tykkään kovasti, ja erityisesti sen hajusta. Aina kun Emäntä pukee sitä päälleni, nostan ihan ilman käskyjä valmiiksi jo tassua, että se saa nopeammin tassut hihoihin.
 |
| Ja taas mentiin. Huom. takissa on myös huppu |
