Koiran kevät

Nyt ei kyllä oikeastaan kerkiä runoileen,kun on luu suussa, mutta jos sen verran että

"Kevät tuli, lumi suli
 puro sano puli puli,
 Repe sano, että nami nami"

Hiukan kyllä tuo puussa olevan oravan naksutus häiritsi nautintoa

Kirjeitä

Kyllä on ottanut sitten koville tuolle Emännälle tämä kesäaikaan siirtyminen, meinaa Emännällä jätättää koko ajan. Ja sitä meinaa nukuttaa töistä tullessa, mutta tänään en antanut sen nukutella, vaan annoin sen ymmärtää,että nyt lukemaan ja sassiin tienposkien kirjelähetykset. No, sekös siitä innostui ja kiskaisi kumisaappaat jalkaansa. Yhdessä katulampun jalassa luki, että nyt Repe erityisen tarkkana: tästä eteenpäin ei Repukoita kaivata  Mutta se ei näyttänyt kieltoja ymmärtävän, vaan kiskoi minua pää viidentänä jalkana suunnittelemalleen lenkille minua kuuntelematta.

Kotiin tullessa tuumasin Isännälle, että löytyy tässä vielä tuolta Emännältä lyhyen matkan räjähtävyyttä, mutta ei pitkän matkan kestävyyttä, kun lyhyt jyrkkä mäki kyllä siltä menee, mutta pitkä loivempi mäki näyttää ottavan koville. Siihen Isäntä tuumas "Juu, ainakin räjähtävyyttä löytyy.... kuulemma"

"Missä se Emäntä taas luuraa, AINA sitä saa odottaa"

HÄH ! Sanoiko se, että ....LENKILLE ?

Ja ruokana oli possunkorvia, paras viedä ne piiloon, ettei vaan Isäntä vie niitä.

Mr Repe Seuraaja-koira

Katselen tässä Doc Martinia

Emäntä sanoi, että mä olen  kuulemma IHANA. En mä kyllä  ymmärrä, mistä se on moisen saanut päähänsä. Mutta ihan mielelläni sen kehuja kuuntelen, kun se mun päätäni silittää ja kehuu kuinka olen komea koira.

Olen nyt tullutkin jo aikamiehen ikään. Ja yritän käyttäytyä myös sen mukaan ja ikään kuuluvalla arvokkuudella. Tonttia tomerasti vartioin. Harmikseni haukun joskus parhaat kaverinikin Nipsun ja Piksin, kun minulla on hiukan huono näkö, johtuneeko siitä, kun tuo toinen silmä on vähän karannut ulospäin. Mutta kyllä ne kaverit ymmärtävät, ainakin tavatessamme aina tervehtivät lämpimästi, eivätkä kanna kaunaa.


Miesten hommia on erityisesti se, kun pääsen autotalliin eteisen puolelle seuraamaan Isännän askareita. Autossa tykkään erityisesti asustaa auton hattuhyllyllä, jossa tein koko Euroopan kiertueen viime vuonna. Siitä on tullut minulle rakas paikka, siis siitä hattuhyllystä.
Seuraan Emäntää ja Isäntää joka paikkaan. Saunassakin minun paikkani on suihkuhuoneen nurkassa. Siinä sitten vedän hirsiä toisten saunoessa. Sanovat minua nykyään Repe SEURAAJA-koiraksi, ilmeisesti eivät ole oikein ymmärtäneet, että oikeasti olen SEURA-koira. No, sama se........... Cavaljeeri kuitenkin.

TV:tä katselen mielelläni joko nojatuolin käsinojalla tai Emännän rahilla, jossa minua alkaa aina niin kovasti nukuttamaan kuten Emäntääkin. Olemme näköjään toistemme unilelut. 
Siitä sitten käsinojalla vartioin, ettei TV:stä hyökkää huoneeseemme mitään uhkaavaa. Kyllä sieltä aina välillä yrittää tulla toisia koiria ja kissoja sekä huppupäisiä ihmisiä. Ja vaanivista tyypeistä en tykkää ollenkaan. Enkä rumasta musiikista.

Minä ja minun turkkini

Emäntä meinaa leikata piakkoin kuulemma turkkiani. Niin se on nyt uhkaillut. Ensin ihailee ja sitten tuommoista puhuu. Aika ristiriitaista, sanon minä.

Tänä aamuna kertoi Isännälle, että nyt on niin kuraiset kelit. Että minä olen kuulemma ihan kuin kuraimuri tuolla lenkkipoluilla.
Ja sitten kuitenkin kiskoi minua tänään eteenpäin lenkillä, kun enhän minä olisi halunnut edes sotkea turkkiani, vaan löin jarrut päälle. En olisi ollenkaan halunnut lenkille. Halusin vain haistella  oman pihan ympäristön.

Hikilenkin jälkeen

Tänään olen kovin, kovin uupunut.

Isäntää piti viedä auringonpaisteessa lenkille. Juoksutin sitä pitkin rantoja mutta se vain seistä tönötti ja heitteli taas niitä palloja pitkin tannerta. Pakkohan ne oli sille sitten hakea.

Nyt makaan sohvalla reporankana ja Emäntä ihailee kuulemma taas NIIN IHANAA karvaturkkiani, eikä Se  minua yhtään haittaa.


Ruokakupissa on tarjolla kuulemma koiran lihapullia kanaliemi kastikkeessa, mutta nyt ei kiinnosta. Olen yösyöppö, syön ne sitten sieltä kuleksimasta.

Lumipallona luokses' pompin

Isännän mielihommaa kun tuntuu nykyään olevan lumipallojen heittely pitkin pihaa, niin olen ymmärtänyt, että minun tehtäväni on ne sitten pihasta kerätä ja tuoda takaisin Isännälle. Sekopäist' touhuu, sanosin mä.

ELI "TÄSSÄ NÄMÄ NYT OVAT, KOKO LASTI TUOTUNA KERRALLA ISÄNNÄLLE"

Nykyään olenkin saanut olla perheen kakkosjohtajana Emännän ollessa töissä. Se tarkoittaa sitä, että saan käyttää sen nojatuolia päiväsaikaan, mutta iltaisin joudun sitten siirtymään käsinojalle röhnöttämään. Mutta ei siinäkään hullumpi paikka ole. Siinä saan nojata mukavasti Emännän olkapäähän ja haistella sen korvaa.

Nykyään on kyllä tuo ruokapolitiikka huonontunut. Emännän tullessa töistä, minun pitää tehdä oikein kovat, että se huomaa antaa minulle sapuskaa. Joskus joudun rullaamaan keittiönmaton rullalle ja joskus JOPA kantamaan tyhjän ruokakupin sen eteen.  Mutta kyllä se sitten aika hyvät pöperöt älyää antaa, Isäntä jopa joskus kadehtii, että saan kuulemma parempia liha-aterioita kuin Isäntä.

Porsaita äidin oomme kaikki

Kyllä oli hienoa olla tänään sellaisen ihailun kohde, mitä sain osakseni tullessani töistä kotiin.

Kävelin reppuineni mihin tahansa, aina oli ihailija retkottamassa jossakin esillä kuten tuolin selkänojalla tms.

Ja sain myös erinäisiä niljakkaita tervetuliaislahjoja eteen kannettuna, kuten esim. porsas, jota sain ovesta sisään tullessa väistellä Isännän sitä koiralle heittäessä. Olisipa siinä ollut selittämistä, että Isäntä heitti emäntää porsaalla !!!!!

Huomaa nyt Hyvä Ihminen nöyrin palvelijasi, kun tässä sinua niin ihailen ja silmiin katselen.

Klikkaa tätä:
Porsaita äidin oomme kaikki

Kinkkuvahtina

Huomasin tässä yhtenä iltana, että emäntä oli piilottanut uuniin jotain TODELLA herkullisen tuoksuista. Yritin sitä sitten joka uunin huokosesta haistella, mutten oikein päässyt selville, mikä se oli, mutta paras sitä oli jäädä vahtimaan.

Päätin sitten jäädä sitä uuniin viereen vahtimaan ja otin siinä nokosiakin, ettei vaan lähde herkku uunista huomaamatta kävelemään.

Välillä kyllä katselin TV:stä "Chaplinin kahlekarkurin", joka oli minun makuuni.

Hirveätä hössötystä kesti monta päivää, enkä ymmärtänyt oikein onko isäntäväki menossa vai tulossa. Puunkin ?!?! kantoivat sisään ja minulle laittoivat puun alle vesiastian, josta kieltämättä oli oikein hyvä käydä juomassa vettä. Kerrankin sisustus minun maun mukaista.

Sitten koitti päivä, jolloin minulla oli paljon vahdittavaa, pientä ja suurta ja nuorta ja vanhaa ja Voi Että, kun olin väsynyt MUTTA niin ONNELLINEN !

Repeä niin naurattaa