Reissu-Repen puutarhavinkit

Terve teille !

On tässä alkanut jo tuota menotassua vipattamaan vaunumatkaa odotellessa. Herkkuluuta tässä syön matkakuumeeseeni. Se on kuulkaa pitkä aika koiran elämässä melkein vuosi odotella, että pääsee taas reissun päälle. Tässähän vanhenee niin, että harmaita alkaa jo pukata ja kuonokin kulua.

Olen nyt opastanut tuota Emäntää sillä tavalla tuossa puutarhan luomisessa, ettei tarvi sitten kesken matkan vikistä, että nyt pitää kääntyä jo kotia kohti, kun kukat odottaa kastelijaa.

Kaikki valinnat on pyritty tekemään niin, että kasvavat ihan itellään. Olen ne tässä alkukesästä jo hyvin lannoittanutkin. Hieman ehkä liikaa ruikannut ureaa joihinkin kohtiin, kun näkyy paikoitellen kummasti juurelta kellastuvan.

Mutta tästäpä tulikin mieleen juuri Emännän lukema vinkki jostain,  kuinka polttavan jättiputken voi kuulemma hävittää. Siinä oli käyty tarpeilla koiranputken juurella, MUTTA ai niin, siinä tapauksessa oli kyllä ollut asialla ISÄNTÄ eikä suinkaan koira.

Paras mennä suojaan, nyt kun Emäntä otti tuon puimurin esiin, kauhean äänenkin pitää

Tänään juuri neuvoin sitä ostamaan muovikukkia kaunistukseksi, eivät vaadi hoitoa

Samoin tuen häntä näissäkin valinnoissa.

Vedetön vesiputous ja muovinen kirjovehka.

Ja tässä, sanoisinko
"luonnon kaunista rehotusta"

Ja pihan ahkera ja niin IHANA sekä innokas vahtikoira.

Joko mentäis, minä ainakin olen valmis

Nuuskijat

Repen kanssa käytiin taas nuuskimassa. Meillä kun on ylikehittyneet hajunenät. Repe nuuskutti nenä maassa jäniksen jälkiä ja löysi lopulta herkullisen....jäniksen papanan, on kuulemma koirien suurta herkkua .

Seuraavaksi sen tutka paljasti että naapurin suttura oli käyskennellyt meidän aidan vieressä ja sitäkös piti haistella tarkasti ja laittaa korvamerkit 5 metrin välein, että löytyy helposti seuraavankin kerran.  Vähän matkan päästä löytyi kilpakosijan merkinnät ja siinä piti jo hiukan istahtaa ja tuumata seuraavaa siirtoa ja laittaa lopuksi omat kilpamerkit päälle.

Emännällä meni hajut otsalohkoon asti, niin huumaava oli tuoksu kaikkien kukkivien kukkien, oli kieloa ja jos jonkinlaista. Kunnes tultiin erääseen mutkaan.....missä todettiin selvät homevauriot. Aikamme nuuskuteltuamme totesimme, että yhdessä talossa oli saunailta ja toisessa tupakkailta. Yhdessä oli vast'ikään maalattu ja toisessa oli ruuat palaneet pohjaan ja yhdessä oli selvästikkin ollut pyykkipäivä. Mikään ei meiltä kahdelta jäänyt huomaamatta. Taidamme laittaa hakemuksen Tulliin haistelijoiksi.
                                                    

Koiranystävä

Minullapa kävi arvokas koiranystävä kylässä. Ja minä olin NIIN ONNELLINEN, kun vain koira voi olla. Annoin hänelle jopa suukon ja hymyilin niin, että suu oli sananmukaisesti korvissa asti.

Enkä edes pelännyt niitä keppihärpäkkeitä, joita lenkkeilijät jostain syystä pitää mukanaan ja heiluttelee puolelta toiselle uhkaavasti.

Näytin hänelle tonttini rajat ja pienen näytteen rajan valvonnasta. Vein myös näytille rakkaan muumini sekä "ukkelin". Ja nautin niin olostani ja hänen seurastaan.

Kyllä koira koiranystävän tuntee !

Ja nukkumaan menin NIIN tyytyväisenä ja uni tuli heti silmään.

 

Onneksi hän kävi eilen, kun Isäntäväki päätti tänään trimmata turkkiani. Eihän minusta ole enää jäljellä kuin hitunen sitä eilistä komeutta.

Kysynkin tässä Isännältä, että
"Oletko nyt tyytyväinen, kun noin ison kasan
veit komeuttani?
Että kumpi kasa tässä on kumpi, missä on oma identiteettini, kysyn minä"

Tiukka pomo ranchilla

Kyllä nyt lähtee homma käyntiin, kun on saatu työnjohdolliset asiat kuntoon täällä mökkitontilla, kuten esimerkiksi minun juoksuvaijeri, jonka älysivät minulle hommata.

Pääsen nyt paljon joutusammin paikan päälle ratkaisemaan ongelmat, kun ei tartte sotkeetua omiin jalkoihinsa taikka aina ole naru kiertyneenä puihin ja puskiin. Sekä voin valvoa työntekijöitä ihan itsenäisesti  laajemmalla säteellä. Onkin ollut tähän saakka työmaan tehtävien organisointi hiukan hajallaan.

Hiukan huolestuttaa kyllä tuon Isännän puukon käyttö. Lieneekö edes puukko oikein päin sen kädessä.

Nyt kyllä kelpaa hymyillä ja leveästi, kun on saatu työväki koolle ja on kahveet taukotuvassa porisemassa. Vanhempi päällysmies on tuossa lämmittänyt taukotuvan sopivan lämpöiseksi niin minä tarkenen ottaa ruokaperäiset pöydän alla sillä aikaa, kun työväki ylittää lakisääteistä kahvitaukoaan. VUH ! 

Repe poseeraa

Jaa että poseerausta: No, ota nyt kuva sitten, niin lopetan tämän apinan rettuutuksen hetkeksi, vaikka olikin juuri kivat leikit menossa.

Nyt asetin rakkaan muuminikin tuohon makoilemaan

Nyt kuulemma pitäisi olla kohtalokas, ota nyt pian tai silmät kuivuu

Sitten sivuprofiilikuva, onko tämä vasen poski parempi

Ja HAH HAH, lopuksi saan onneksi nauraa.....

Repe laumanvartija

MITÄ se oikein sanoo ?

Nyt täytyykin olla hiljaa, kun Isäntä puhuu.

Aina ei kyllä ota selvää, (vaikka kuinka yritän terästää ymmärrystäni), että mitä se milloinkin noilla äännähdyksillään tarkoittaa.

Yskii ja pärskii. Ja hekottaa, pitäisikön hypätä sen mahan päälle sitä auttamaan vai mikä nyt on hätänä. Ai jaa, sehän nauraa !!!!

Tässä me miehet ollaan nuotion vieressä

Kyllä siitä Isännästä kannattaa kyllä huolta pitää,

ollaan me sen kanssa sen verran hyviä kavereita.

Tiedän aina olevani varmassa turvassa, vallankin kun pääsen Isännän kainaloon. Silloin voin ottaa niin syvät unet kuin vain koira voi eikä semmoista pelkkää koiranunta, (niin kuin sitä kutsutaan).

Emännän kanssa kahden ollessa joudun vetelemään kevyttä koiranunta, kun silloinhan minä olen päävalvontavastuussa. Ja se on rankkaa hommaa...se.  Melkeinpä helpompaa on vartioida kokonaista laumaa kuin Emäntää, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan vaan vaihtaa aina huonetta kun pääsen mukavasti pitkälleni.

Kohtaaminen

Repe, ylhäisten sukua

Emäntä tuli taas sieltä jostain, missä se käy aina päivisin.

Sitten meillä on sen kanssa semmoinen päivittäinen rituaali, että se istuu nahkatuoliinsa ja minä hyppään rahin päälle katsomaan sitä "suoraan" silmiin ja kuuntelemaan luottamuksellisesti päivän kuumimmat juorut ja minähän vaikenen kuin muuri. Ja sitten se aina kehuu, kuinka ylväs ja hieno koira minä olen ja sanoo lempeällä, ihanalla äänellä, kuinka ihanalle pölynimurin pussille minä kuulemma haisen.


Mahtaa olla aika hyvä tuoksu se,  kun sitä niin aina muistaa hokea. Sitten saan luuni samalla kun katsotaan yhdessä sen kanssa uutiset.  Ja, ai kun meillä on kiva hetki.