Riemunpäivä

Haa, IHANAA !  Naapurin lady kävi meillä kylässä. Tulla tupsahti niin yht'äkkiä, että en ollut ollenkaan osannut tarkistaa, että pihani oli tarpeeksi kunnossa. Niin minun sitten täytyi hänen läsnäollessaan juosta pitkin pihaa kieli pitkällään ja tarkistaa, että kaikki luut oli tallessa niille viedyillä paikoilla ja puskat markattuna ja vielä haistellen varmistaa ne ja ohimenevä rollaattorikin siinä sivussa haukkua häiritsemästä.

Että minä olin sitten ONNELLINEN, annoin hänelle parhaimman luuni, enkä yhtään nuukaillut tällä kertaa, vaan jäin viereen ihailemaan hänen kauniita syöntitapojaan, enkä pistänyt pahakseni, vaikka hän kävi vielä jälkiruuaksi syömässä sisällä koirannappulanikin. Katselin vain vierestä ja myötäilin, että kyllä siitä riittää jaettavaksi. Illalla kyllä sitten heittelin Emännälle tyhjää kuppia merkiksi, että "Haloo hei, kuppini on tyhjä "

Kuulin sitten myöhemmmin, että hän oli käynyt kuulemma vielä samana päivänä istumassa pitkät ajat eturappusillamme, mutta harmikseni ei sitten ollut soittanut ovikelloa, että olisin osannut mennä avaamaan. Olen otettu ja aion syödä possunkorvani tänään tuossa verannan rengin (=Isännän) sängyssä.

Repen puutarhassa

Helkkari, kun joku helikopteri hyökkäili nurmikon ylätasanteella koko ajan kimppuuni. Piti siirtyä ihan verannan puolelle asemiin. Edestakaisin siinä syöksähteli ihan kuin härnätäkseen ja kaksi keltaista perhostakin tanssi nenän edessä. Totesin ne kuitenkin vaarattomiksi ja aattelin jättää räksyttämättä.


Ja kauhee homma tossa tontinkin vartioimisessa. Aina saa olla vahtimassa, äskenkin joku auto peruutti siihen tontin vieressä olevalle jalkakäytävälle melkein hipaisten minun pissapuskaani. Taas saa käydä uudet lirauttamassa siihenkin puskaan. Koita tässä nyt sitten reviiriä hoitaa, kun aina on noita häiriötekijöitä.

Edesmennyt possu piilotettuna

Emännän antamat possunkorvat olenkin piilottanut hyviin piiloihin. Yksi on koristevadelma puskan takana sille kaivetun montun vieressä. Ja pari muuta aidan vieressä tontin reunoilla. Siellä pehmiävät mukavasti ja ovat vähän niinkuin pahan päivän varalle.  Siinä sitä sitten on vahtimistakin, ettei mitään epäilyttävää ilmaannu näköpiiriin. 

Luomujuomista

Tykkään kovasti karviaisista ja punaisista marjoista. Niitä kohta mennnään Emännän kanssa kuulemma poimimaan. Ja kaivonrenkaasta on niin mukava juoda vettä. Paljon mukavampi kuin tylsästä vesikupista.


Ja vastaleikatun nurmen tuoksu, se vasta ihanaa on ja erityisesti kelliminen kuivassa leikatussa nurmessa ilahduttaa Emäntää ihan kiljahduksiin asti, kun illalla änkeän samalle tyynylle sen kanssa heinäisine turkkineni. 

Kyllä on sitten kiva kelliä nurmikossa

#Kesäheila

Tässä on viime aikoina kateltu enemmän ja vähemmän aidan taakse kaula pitkällään. Hiukan on päässyt Iso Vaalee välillä unohtumaan.
Aidan takana kun asustaa suuri ihastukseni, jo kypsään ikään ehtinyt hieno lady, jonka turkkikin on aina NIIN puhdas ja hyvänhajuinen.





Ensin se piti minua pikkupoikana. Mutta olen kovasti harjoitellut hillitsemään itseäni ja lähestymään häntä hiukan hillitymmin. Ja täytänhän minä jo kohta 3 vuotta. Koira parhaimmassa iässä.



Aina välillä se yrittää esittää, ettei mukamas olisi niin kiinnostunut. Mutta sitten kuitenkin tulee ja selvästikkin kerjää huomiota. Siitä se tykkää, että muistan välillä pestä huolellisesti korvani ja turkkini.
Muuten se aivastaa ja kantelee Isännälleen tai Emännälleen, että "Hyi, korvat on tuolla pesemättä"

Kyllä se pistää villimmänkin koiran yrittämään, kun hän suo katseensa minuun päin.

Hirveästi yritän vahtia portin pieltä ja ympäristöä, ettei vaan muut urhot pääse tutustumaan häneen liikaa. Joka iltalenkillä luon kaihoisan katseen hänen ovelleen päin ja muutaman kerran ruopaisen maata ja pörhistelen, jos vaikka hän sattuisi olemaan ikkunassa. Ja varmuuden vuoksi vielä nostan jalkaani heidän portinpielessään ja merkkaan tietyn tärkeän kanervan merkiksi siitä, että REPE kävi täällä.

Repe ja kesä

Kivaa, kun aurinko paistaa ja nurmi kasvaa. Paljon paremmalle nämä luut maistuu tämän nurmi-salaatin, voikukan lehtien ja männynkäpyjen seasta, kuin kuiviltaan sisällä syötynä. Harvinaista herkkua on myös tämä, että nurmi onkin kuiva, kun siinä mahallaan makoilee. Ja ihan kesältä tuntuu, vaikka se Hasselhoff eilen ohjelmassaan väittikin Lenitalle, että Suomessa on muka vain kaksi vuodenaikaa: toinen on talvi ja toinen muka heinäkuu. Mutta nythän on toukokuu. Väärässä oli.

Tänään olenkin taas iloinen ja pirteä. Mutta eilen hiukan meinasi masentaa, kun yökylässä olleet kaverini lähtivät kotiinsa. Tulivat kuulemma vähän niinkuin perääni katsomaan, mutta kyllä se niin oli, että minä niitten perään katsoin. Seurasin kannoilla koko ajan. Oltiin kuin majakka ja perävaunu.

Ihanaa kun emäntä tuli ajoissa töistä kotiin. On tässä vähän pelotellut pitemmällä työpäivällä. Siellä se vaan kuitenkin ryystää tehokkaammin kahveeta. Ja minä saan odottaa.

Tänäänkin oli kyllä kestämistä ja odottamista lenkille pääsyssä, kun Emäntä lässähti tuoliinsa ja sanoi, että "Ei vielä, katotaan ensin nää Uutiset, sitten seuraavaksi kuului "Ei vielä, katotaan nää Alue-Uutiset", sitten se luki vielä jotain lehteä ja kuulemma kiireiset viestitkin oli lukematta ja sitä kahveeta taas piti ryystää ja.ja...... Nää naiset.........Aina niitä saa oottaa. Sitten minä kyllä jo otin rahin reunasta kiinni ja kiskoin sen huoneen poikki ja käänsin nurin ja istuin miehekkäästi sen päällä ja tuijotin Emäntää niin pitkään, ettei sillä enää kantti kestänyt. Vaan lähdettiinpä sitten lenkille ja kivaa oli, mutta hiki tuli.

Sain muuten tänään kuulla semmoisenkin varjellun suuren salaisuuden, että minun syntymätodistuksessa nimeni on kuulemma: Rosdiwa's Conspiracy Theory.  
Ajatella! Kasvoin ainakin parikymmentä senttiä korkeutta, kun kuulin sen. Että olisin muuten hiukan ylpeä, kun kuulisin sen ääneen mainittavan. Mistä sitten lie tullut tämä Repe ?? Emäntä kertoi, että päätyivät kuitenkin Repe-nimeen johtuen kuulemma silmieni ympärillä olevasta mustasta naamiosta ja vinkeästä Repe-sorsan ilmeestäni ja.... luultavasti myös isäntäväen kankeasta kielestä.

Koiran kevät

Nyt ei kyllä oikeastaan kerkiä runoileen,kun on luu suussa, mutta jos sen verran että

"Kevät tuli, lumi suli
 puro sano puli puli,
 Repe sano, että nami nami"

Hiukan kyllä tuo puussa olevan oravan naksutus häiritsi nautintoa

Kirjeitä

Kyllä on ottanut sitten koville tuolle Emännälle tämä kesäaikaan siirtyminen, meinaa Emännällä jätättää koko ajan. Ja sitä meinaa nukuttaa töistä tullessa, mutta tänään en antanut sen nukutella, vaan annoin sen ymmärtää,että nyt lukemaan ja sassiin tienposkien kirjelähetykset. No, sekös siitä innostui ja kiskaisi kumisaappaat jalkaansa. Yhdessä katulampun jalassa luki, että nyt Repe erityisen tarkkana: tästä eteenpäin ei Repukoita kaivata  Mutta se ei näyttänyt kieltoja ymmärtävän, vaan kiskoi minua pää viidentänä jalkana suunnittelemalleen lenkille minua kuuntelematta.

Kotiin tullessa tuumasin Isännälle, että löytyy tässä vielä tuolta Emännältä lyhyen matkan räjähtävyyttä, mutta ei pitkän matkan kestävyyttä, kun lyhyt jyrkkä mäki kyllä siltä menee, mutta pitkä loivempi mäki näyttää ottavan koville. Siihen Isäntä tuumas "Juu, ainakin räjähtävyyttä löytyy.... kuulemma"

"Missä se Emäntä taas luuraa, AINA sitä saa odottaa"

HÄH ! Sanoiko se, että ....LENKILLE ?

Ja ruokana oli possunkorvia, paras viedä ne piiloon, ettei vaan Isäntä vie niitä.

Mr Repe Seuraaja-koira

Katselen tässä Doc Martinia

Emäntä sanoi, että mä olen  kuulemma IHANA. En mä kyllä  ymmärrä, mistä se on moisen saanut päähänsä. Mutta ihan mielelläni sen kehuja kuuntelen, kun se mun päätäni silittää ja kehuu kuinka olen komea koira.

Olen nyt tullutkin jo aikamiehen ikään. Ja yritän käyttäytyä myös sen mukaan ja ikään kuuluvalla arvokkuudella. Tonttia tomerasti vartioin. Harmikseni haukun joskus parhaat kaverinikin Nipsun ja Piksin, kun minulla on hiukan huono näkö, johtuneeko siitä, kun tuo toinen silmä on vähän karannut ulospäin. Mutta kyllä ne kaverit ymmärtävät, ainakin tavatessamme aina tervehtivät lämpimästi, eivätkä kanna kaunaa.


Miesten hommia on erityisesti se, kun pääsen autotalliin eteisen puolelle seuraamaan Isännän askareita. Autossa tykkään erityisesti asustaa auton hattuhyllyllä, jossa tein koko Euroopan kiertueen viime vuonna. Siitä on tullut minulle rakas paikka, siis siitä hattuhyllystä.
Seuraan Emäntää ja Isäntää joka paikkaan. Saunassakin minun paikkani on suihkuhuoneen nurkassa. Siinä sitten vedän hirsiä toisten saunoessa. Sanovat minua nykyään Repe SEURAAJA-koiraksi, ilmeisesti eivät ole oikein ymmärtäneet, että oikeasti olen SEURA-koira. No, sama se........... Cavaljeeri kuitenkin.

TV:tä katselen mielelläni joko nojatuolin käsinojalla tai Emännän rahilla, jossa minua alkaa aina niin kovasti nukuttamaan kuten Emäntääkin. Olemme näköjään toistemme unilelut. 
Siitä sitten käsinojalla vartioin, ettei TV:stä hyökkää huoneeseemme mitään uhkaavaa. Kyllä sieltä aina välillä yrittää tulla toisia koiria ja kissoja sekä huppupäisiä ihmisiä. Ja vaanivista tyypeistä en tykkää ollenkaan. Enkä rumasta musiikista.

Minä ja minun turkkini

Emäntä meinaa leikata piakkoin kuulemma turkkiani. Niin se on nyt uhkaillut. Ensin ihailee ja sitten tuommoista puhuu. Aika ristiriitaista, sanon minä.

Tänä aamuna kertoi Isännälle, että nyt on niin kuraiset kelit. Että minä olen kuulemma ihan kuin kuraimuri tuolla lenkkipoluilla.
Ja sitten kuitenkin kiskoi minua tänään eteenpäin lenkillä, kun enhän minä olisi halunnut edes sotkea turkkiani, vaan löin jarrut päälle. En olisi ollenkaan halunnut lenkille. Halusin vain haistella  oman pihan ympäristön.